LAUMA Blogi

← Kaikki kirjoitukset

Ensimmäiset oikeat metsästysreissut Lauman kanssa

Osa 4

Tasainen maa, huono kännykkäverkko ja pohjanpystykorva. Jos tämä toimii täällä, se toimii missä tahansa – ja se toimii yllättävän hyvin.

Meidän alueemme on likimain täydellinen testikenttä Laumalle: olosuhteet ovat niin huonot kuin olla voi, ja jos tämä saadaan toimimaan täällä, se toimii ihan varmasti missä tahansa.

Mesh-verkon kannalta suurin haaste on, että Pudasjärven eteläosa on aivan tasaista. Ei yhtään mäkeä eikä korkeaa paikkaa, joten kattavuussolmun kantama on huonoin mahdollinen. Eikä kännykkäverkosta saa ainakaan nettiä, jos ollaan vähänkään kauempana.

Kattavuussolmu metsässä. Täällä ei ole mäkiä, joten korkeus otetaan puusta.
Kattavuussolmu metsässä. Täällä ei ole mäkiä, joten korkeus otetaan puusta.

Yllättävän hyvin

Olen aidosti yllättynyt siitä, miten hyvin kaikki toimii jo tässä vaiheessa. Varsinkin hybriditila eli taskussa kulkeva radio ja pilvi yhdessä.

Kun koira on noin 500 metrin säteellä, saan käytännössä joka ikisen paikannuksen sovellukseen. Kun koira menee kauemmas – kilometrejä – voin luottaa siihen, että näen, missä mennään, vaikka ihan jokainen paikannus ei perille tulisikaan.

Karttojen automaattinen tallennus on myös kultaa. Kartat ovat aina näkyvissä, vaikka netti ei toimisi.

Laikku kartalla. Viimeisin sijainti 15 sekuntia vanha, suoraan radiosta.
Laikku kartalla. Viimeisin sijainti 15 sekuntia vanha, suoraan radiosta.

Laikku

Itselle kanalintukausi on metsästyksen ylivoimaisesti tärkein kausi, ja metsästän pohjanpystykorva Laikun kanssa. Kausi on lähtenyt hyvin liikkeelle.

Laikku ja päivän saalis.
Laikku ja päivän saalis.
Matkalla metsään.
Matkalla metsään.

Mitä data sanoi

Ensimmäisellä kerralla, kun panta oli koiran kaulassa, minulla oli taskussa toinen samanlainen panta. Sama ohjelmisto, samat asetukset, sijainti 30 sekunnin välein, 65 minuuttia.

minullaLaikulla
matka2,87 km4,19 km
nopeus, keskiarvo / huippu0,9 / 5,0 km/h4,8 / 19,0 km/h
kauimpana minusta45 m249 m

Kenenkään ei tarvinnut kertoa, kumpi panta oli koiralla.

Seuraavana päivänä solmu nostettiin puuhun. Pelkkä korkeus – repusta puuhun – toi noin 7 desibeliä lisää kuuluvuutta, ja puhelin kuuli koiran suoraan lähes joka kerta, kauimmillaan 475 metrin päästä. Kantaman rajaa ei löytynyt.